Suomi- Ruotsi maaottelu on jälleen kääntynyt Ruotsin valtavaan voittoon.
”Suomi-Ruotsi mainospanosvertailu kertoo koruttomasti, miten Suomen mainospanoksista on hävinnyt vuoden 2008 jälkeen – vuosi 2015 huomioiden – lähes 20 %. Ruotsissa vuoden 2008 taso ylitettiin jo vuonna 2011. Korkiakoski kritisoi markkinointiväen huonoa numero-osaamista. Jos markkinointia ei mitata systemaattisesti ja sellaisilla mittareilla, jotka johto ymmärtää, ei markkinointiin ole jatkossakaan luvassa lisäpanoksia. Lausuma, että ”yritämme saada tänä vuonna pienemmällä budjetilla enemmän aikaan” ei lupaa hyvää. Se tarkoittaa vyönkiristystä sekä panosten siirtämistä verkkomainontaan, joiden tunnuslukujen seuraaminen on vieläkin vaikeampaa kuin tilastollisten markkinatutkimusten ymmärtäminen.” Noin toteaa Juha Aalto Taloustutkimuksesta.
Ja kyllähän tämä on nähty ihan omin silmin. Olin helmikuun alussa Tukholmassa huonekalumessuilla. Suomalaisia yrittäjiä oli todella vähän ja useimmat osastot olivat yksiön vessan kokoisia.
Näkyvyyttä ei hankittu messuille ja useimmat näytteilleasettajat seisoivat tai istuivat osastojen edessä. Muutaman kanssa juttelin ja kaikki valittivat, että on niin kallista eikä näihin messuihin saa mitään tukea Elystä eikä Älystä. Jotenkin jäi sellainen tunne, että pyyhe oli heitetty kehään jo ennen messuja eikä edes yritetty mitään.
Eihän markkinointi ole messuilla olemista, mutta jos pieneenkin osastoon panostaa kaikkinensa 10.000-15.000 euroa, ei sinne seisomaan kannata neljäksi päiväksi kannata mennä. Mikä meitä vaivaa? Miksi odotamme? Miksi emme panosta oikeisiin asioihin? Miksi emme ymmärrä mainospanoksen tuovan itsensä takaisin hyvinkin nopeasti.
Ruotsalaiset olivat messuilla paljon agressiivisempia, näyttävämpiä ja huomattavasti iloisempia. Hip hip hurrraa,.